Kuutti Saksassa: Viikko 24 – Keittiöööööön

Viikko alkoi kahdella vapaapäivällä. Maanantaina olin Zugspitzebahnin järjestämällä retkellä. He järjestivät alueen hotellien henkilökunnalle retken vuorille ja esittelivät uutta hissiprojektiaan. Pääsin meidän hotellilta tähän mukaan. Meitä piti olla kolme, mutta yhdellä oli takana yövuoro, joten meni sitten kotiin nukkumaan. Kaverinani retkellä oli alle parikymppinen paikallinen tyttö, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Välillä ihmettelen suuresti miten täällä nuoret opiskelevat hotellialaa, mutta eivät sitten puhu muuta kuin saksaa. Hiljainen päivähän siitä tuli. Yritin parhaani mukaan jutella hänelle saksaksi, mutta luovutin melko nopeasti kun en saanut vastakaikua.

Zugspitzen lisäksi kävimme Kreuzeckilla ja Alpspitzilla. Ne olivat minulle uusia valloituksia, joten oli mukava nähdä nekin. Sää oli todella huono. Pilvistä ja välillä sateli. Kreuzeck (1651) ja Alpspitze (2628) olivat sen verran matalia vuoria, että niiltä vielä näkikin jotain, mutta Zugspitzeltä ei sitten nähnytkään mitään ja siellä satoi lunta. Alla muutamia kuvia retkeltä.

AlpspiXiltä kuvattu. Käsittääkseni Garmisch-Partenkirchen näkyy tuossa.

Myös AplspiXiltä ja kuvassa Grainau.

Kävelymatkalta Hochalmin hissiltä Kreuzekiä kohti.

Tämä on sitten Zugspitzeltä. Taustalla näkyy hieman kultasta "keppiä" mikä siellä vuorella on.

Tiistain vapaapäivänä kävin Garmischissa shoppailemassa. Ostin jo tuliaisia. Muutaman olusen riipaisin siinä päivällä ja minun piti käydä yhdessä nuorten vaateliikkeessä, mutta meninkin hetken mielijohteesta viereiseen kauppaan jossa myytiin paikallisia ns. kansallispukuja. Olin aiemmin miettinyt, että olisi kiva sovittaa sellaista. Mitä nopeasti olen katsonut näyteikkunoista näitä naisten hameita, niin kolmen osan hame maksaa yhteensä n. 500€ tai enemmän. Tällä liikkeellä oli ulkona rekissä alemekkoja…joten otin siitä muutaman ja ajattelin, että minäpä kokeilen. Löysin sitten mieluisan mekon 90€:lla ja olutpäissäni ostin sen. Vaan nyt on. Sitä aion nyt sitten käyttää kesän juhlissa Suomen päässä. Täällä puen sen päälleni jo juhannuksena.

Saksalainen kansallispuku, Dirndl.

Keskiviikkona koitti sitten se päivä kun pääsin keittiöön. Olin todella hermostunut, koska en ollut laittanut ruokaa kunnolla pariin kuukauteen. Pelkäsin heidän odottavan minulta jotain mahdotonta. Meininki keittiössä kuitenkin oli todella rento. Onnekseni sain työparikseni 24-vuotiaan portugalilaispojan tai no mies kai se jo tuossa iässä on. Hän puhui minulle englantia ja opasti kärsivällisesti. Kiitinkin häntä siitä. Hän kertoi, että kun hän aloitti keittiössä, niin oikein kenelläkään ei ollut aikaa näyttää paikkoja ja opastaa. Hänkin puhui melko huonosti saksaa kuten minäkin. Oli lohduttavaa kuulla mitä rämpimistä muillakin on ollut. Paljohan inffoa siihen alkuun tulikin enkä varmasti muista kaikkea.

Varsinaisesti ruuan laiton kanssa tuolla ei ollut paljon mitään tekemistä. Työskentelen klo 14-22 eli illallisbuffetissa. Kaikki ruoka oli jo valmisteltu. Pilkoin ainoastaan voita ja keittelin kukkakaalia. Käytännössä jo valmistettu ruoka lämmitettiin ja tuunattiin ja vietiin tarjolle. Buffettiin kuuluu salaattipöytä, 10 lämmintä ruokaa, 9 kylmää alkupalaa ja jälkiruuat. Syöjiä oli joku reipas 80. Kerkesimme pitää taukoja ja jo hieman yhdeksän jälkeen homma oli paketissa. Illemmalla työparini lisäksi tuli toinen vanhempi portugalilainen mies. Puhui melko huonoa saksaa.

Ala cartea tuskin pääsen tekemään ja junnu portugalilainen sanoikin, että se oli melko vaikeaa, koska ei tiedä ruokia ja mitä annos sisältää. Eikä kenelläkään ole aikaa näyttää. Junnu oli ollut kahtena iltana ala cartessa ja keittiössä hän on ollut jo 2kk. Minä kun olen vain 7 päivää keittiössä, niin minulla on varmaan täysi työ oppia buffetinkin salat, vaikka ei se mitään avaruustiedettä ollutkaan. Hetki kuitenkin aina menee kun oppii paikat ja talon tavat.

Toinen päivä keittiössä olikin sitten sellainen, että kaikki oletti, että osaan kaikki työt. No en osannut. Pieniä muistin jälkiä oli. Kyselin sitten aika paljon. Buffetissa illalla oli vain minä ja seniori portugalilainen, joka alkoi tinttaamaan väkeviä aika alkuillasta. Oli suhteellisen ärsyttävää työskennellä humalaisen portugalilaisen kanssa, joka ei puhunut kunnolla saksaa. Jossain vaiheessa vain muristiin toisillemme, kun molempia turhautti niin paljon. Ilta sinänsä oli helppo, kun meillä oli vain n. 60 asiakasta ja illalla tuli vielä Saksan jalkapallopeli, joten kaikki asiakkaat söivät ja lähtivät pois melko nopeasti. Jospa kolmas ilta toden sanoisi.

Kolmas ilta ei sanonut totuutta. Olen toki oppinut jo perusasiat ja pystyn ne hoitamaan. Pääsin jopa paistamaan röstejä ja mustekalarenkaita. Lisäksi kokosin buffetwagenin ihan yksin, jossa on kylmät startterit ja jälkiruuat. Käytännössä siis valitsin mitä buffetissa noilla pisteillä syödään. Olen nyt kolmena iltana ollut seniori portugalilaisen kanssa, joka ei puhu englantia ja saksaakin huonosti. Suurin ongelma meidän työskentelyssä on kieli. Olemme nyt kahtena iltana olleet kahdestaan ja molempina iltoina hänellä on mennyt hermot. Ja minua turhauttanut. Heitin 4h huoneenlämmössä maitopohjaisessa kastikkeessa olleet kurkun jämät roskiin, niin sain helvettiä. Uudet tuorekurkut olisi pitänyt sekoittaa siihen samaan. Senioriportugalilainen pillastui niin paljon, että lähti puoleksi tunniksi Hütteen avautumaan toiselle kokille. Näin uskon tapahtuneen. Kun hän tuli takaisin, niin hän oli rauhoittunut ja opasti kärsivällisemmin. Suoraan sanottuna vituttaa työskennellä noin kuohahtelevan ihmisen kanssa, kun ei ole edes yhteistä kieltä. Hän antaa minulle tehtävän ja sitten kun olen suorittamisen puolessa välissä, niin pitäisi olla jo tekemässä jotain muuta. Varsinainen rikkaus työskennellä muiden kulttuurien kanssa…KeittiöTJ 4 ja todella toivon, että junnu portugalilainen tulisi muina iltoina kaveriksi.

Lauantaina ja sunnuntaina työskentelinkin junnu portugalilaisen kanssa. Onneksi. Niin paljon rennompaa ja mukavampaa. Lisäksi sai puhua englantia. Syöjiä buffetissa oli loppuviikosta 45-75 hlön väliltä. Ärsyttäviä ryhmiä, jotka saapuvat kerralla ja sitten saakin juosta hiki päässä tunnin ja loppuilta vain odotellaan. Illat ovat kyllä mukavia kun vähän siivoillaan ja lopuksi jäädään juomaan oluet. Sellaista työskentelyn pitäisi ollakin, että päivän päätteeksi jäädään juomaan olutta ja puhutaan kakkaa. Viikonloppuna pääsin myös kokkailemaan salin puolelle. Sitä sanotaan jostain syystä täällä show timeksi. Salin puolella kokataan yksinkertaisia ruokia. Yleensä pastaa ja vihanneksia tai mereneläviä.

Tällä viikolla lyötiin lukkoon henksupäällikön kanssa ensi viikon viimeiset neljä työpäivää. Kaksi päivää keittiössä, yksi päivä respassa ja yksi päivä wellnesissä. Varovaisesti henksupäällikkö jo kyseli, että miten pitkään minulla koulu kestää ja olisiko minulla vielä harjoittelua. Ovat kuulemma olleet minuun tyytyväisiä ja töihin pääsisi myöhemminkin. Kohtelias yritin olla enkä sanonut mitään varmaksi. Tuolla on kuitenkin sen verran paskoja asioita, että en tuonne enää töihin palaa. Jotta tuonne töihin palaisin, minun pitäisi odottaa että muutama työntekijä jäisi eläkkeelle ja että hotellin johtaja vaihtuisi. Saa nähdä kultaako aika muistoja. Ilman ukkoa en kyllä lähde.

Seuraavalla viikolla voin sanoa, että menen kotiin ensi viikolla. Parasta.

Alla lisää kuvia tältä viikolta: