Viikko 25 – Vipa työviikko + juhannus

Viikko alkoi kahdella työpäivällä keittiössä. Tein Teildienst-nimistä vuoroa, kun viime viikolla tein Spätdienstiä. Teildienstiin tullaan ensin aamupäiväksi klo 8-14 ja palataan illaksi 18-22. Aamupäivällä valmistellaan buffettia ja ala cartea. Valmistetaan salaattipöytään tarvittava määrä tavaraa ja samaten kylmiä starttereita. Paljolti pilkkomista tms.

Tiistaina olin auttamassa aamupalabuffetissa, kun täällä on taas kaikki harjoittelijat kipeänä…tai siis ”kipeänä”. Tiistaista tuli muutenkin buffet-päivä, kun olin mukana aamupala-, lounas- ja vielä illallisbuffetissa. Aamupalabuffetin nainen on melko uusi tuolla ja se kyllä otti kaiken ilon irti siitä, että minä olin auttamassa. Voin sanoa, että tuli juostua ja olisi pitänyt hoitaa kolmea asiaa yhtä aikaa. Sen verran nostan hattua itselleni, että vaikka uloketta oli otsassa, niin en tiuskinut mitä harrastan kyllä melkoisen paljon. Stressitaso kun nousee, niin minun mukavuustaso laskee. Nyt pysyin rauhallisena.

Viimeinen ilta sujui todella rauhallisesti. Syöjiä piti olla n. 80. Osa kävi ennen Saksan jalkapallopeliä, kun buffetkin avattiin puoli tuntia aikaisemmin. Loppujen n. 50 henkilön piti tulla pelin jälkeen. No Saksa voitti eikä paljon asiakkaitakaan näkynyt. Itse olin valmistautunut ilta kahdeksan jälkeiseen elämään kuin sotaan, mutta vain muutama yksittäinen asiakas eksyi syömään. Nopeaa iltahuki kuitenkin meni. Jäin vielä parin työkaverin kanssa ottamaan kupposta työpäivän jälkeen. Ehdottomasti eniten minulla tulee ikävä puolalaista ja pussailevaa naista. Junnu portugalilainenkin oli todella mukava.

Tälläinen lintu oli tippunut maahan pesästä. Yritettiin pitää se hengissä syöttämällä patonkia. Ei syöny ja myöhemmin se kuoli. R.I.P lintu. 

Saksalaisessa keittiössä minua ehkä eniten ihmetytti, että siellä huideltiin menemään kellot kädessä, sormukset sormessa ja korvakorut korvissa. Ei paljo ole huvittanut syödä enää hotellilla, kun tietää mitä kaikkea se ruoka on nähnyt. Buffetissakin ruuat seisoo lämpölampun alla välillä tunteja ja se ei ketään haittaa vaikka ruoka on rutikuivaa. Todella moni asia tuossa keittiössä tulee pakastimesta, mutta toisaalta jatkuvasti vähenevällä henkilöstömäärällä en sitä jaksa ihmetelläkään. Porukka ottaa saikkua, koska heitä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta tulla töihin. Tuo hotelli pyörii aika isoksi osaksi harjoittelijoiden työvoimalla. Heitä on varmaan jokseenkin hankalaa sitouttaa tuohon työympäristöön. Opiskelijoita ei kiinnosta ja jos mukaan sattuu muutama ikävä vakkarityöntekijä, niin se on game over. Työskentely keittiössä oli kuitenkin rentoa ja mukavaa. Olisi ollut mukava jatkaa hieman pidempäänkin. Opin myös muutamia uusia ”kikkoja” ja monia uusia ruokalajeja tuli opittua.

Respassa istuskelin yhden päivän ja ihmettelin maailman menoa. Suurimmaksi osaksi asiakkaat olivat saksalaisia, mutta ilokseni muutama jenkkikin eksyi paikalle ja pääsin myös vähä juttelemaan itsekin. Minulle näytettiin hotellin järjestelmä ja kirjailimme varauksia pitkin päivää. Muutama peruutuskin/varauksen muutos tehtiin. Respassa työskentely vaikutti mukavalta, vaikka aika pitkälti se oli sitä istuskelua. Toki varmasti kun on paljon uloskirjautumisia ja uusien asiakkaiden tuloja, niin ei siinä paljoa kerkeä istahtaa. Siellä sai käyttää hienoja vaatteita ja näyttää tärkeältä. Tosin paljoa ei voinut perseillä, koska hotellin johtaja istuu viereisessä huoneessa. Tietoähky oli valtaisa, mutta kiva ja rento päivä oli.

Viimeisen työpäiväni vietin wellnesissä eli saunaosastolla. Se on asiakkaisen käytössä ajalla klo 15-21. Siellä oli 5 erilaista saunaa. Yhden saunan nimi oli jopa ihan ”suomalainen sauna”. Siellä oli 80 astetta lämmintä ja työntekijä käy heittämässä tietyn väliajoin kiukaalle vettä. Saunaosastolla on myös hierontahuoneita, erilaisia kylpyjä, kosmetologin huone ja pieni baari. Ihan mukavan oloinen paikka. Tuona päivänä ulkona oli yli +30 astetta lämmintä, niin meillä ei käynyt kuin yksi saunoja. Istuskelimme ja juttelimme. Oikeastaan aivan täydellinen viimeinen työpäivä.

Ennen vipan työpäivän alkua kerkesi ottaa aurinkoa näissä maisemissa.

Nyt on takana 61,5 työpäivää Sentido Hotel Hammersbachissa. Tuntuu hyvältä. Viikko lomaa edessä ja paluu Suomeen. Kyllä heikoimpina hetkinä en olisi uskonut, että tämän harjoittelun saisin tähän pisteeseen. Kiitos kuuluu jälleen tukijoukoille. Kuutti kiittää ja kuittaa harjoittelun tiimoilta. Pus.

Viikon lomani starttasin Itävallan puolella Innsbruckissa ja samalla vietin juhannusta. Varasin hotellinkin yhdeksi yöksi. Kelit suosivat ehkä liiaksikin, kun päivisin oli yli +30 astetta. Ulkona oleskelua piti hieman suunnitella. Juhannusaattona kävin tutkimassa kaupunkia ja kävin espanjalaisessa ravintolassa syömässä. Juhannuspäivänä starttasin sitten heti aamusta vanhaan kaupunkiin katselemaan paikkoja. Oli mukavan hiljaista ja viileää. Reissu oli oikeastaan vaan syömistä, juomista, shoppailua ja ihmettelyä. Kaunis kaupunkihan Innsbruck oli ja olisi mukava käydä siellä vielä toistekin.

Vinossa olevaa kuvaa Innsbruckista.

Sain postissa saksalainen tv-lupamaksun. En maksa.