Viikko alkoi salissa perushommilla.
Lomakausi loppui ja meno rauhoittui. Aamiaisella oli 70-130 henkeä ja
rauhallisimpana iltana buffetissa oli 19 asiakasta illallisella. Kolmantena
päivänä menin omatoimisesti 1,5h aikaisemmin töihin, kun meille tuli n. 30hlön
ryhmä kiinalaisia aamiaiselle klo 06:30. Kahdeksalta tuli sitten vielä n.40hlö
meksikolaisia. Pääsinkin sitten töistä tuntia aikaisemmin.
Ystävystyin hyvin respasta hätäapuna
olevan tytön kanssa. Hän puhui minulle paljon englantia. Huomasin kyllä niiden
työpäivien aikana saksan kielen taitoni heikentyneen kun papatin paljon
englantia. Kun kuulin respan tytön pääsevän takaisin respaan, niin tiesin, että
minun pestini salissa jatkuu. Ja niinhän se jatkuukin…en tiedä tarkalleen miten
kauan, mutta en niin välitäkään. Töitä on ylipäätään enää muutama viikko
jäljellä, niin en välitä olenko ne salissa vai missä. Sinänsä olisi mukava
nähdä miten tietyt ruoat tuolla valmistetaan ja miten keittiössä toimitaan
Saksassa, mutta jospa kerkeäisin muutaman päivän siellä pyörähtää. Tiedän, että
Suomeen palatessani pääsen kyllä kesätöissäni keittiöön.
Minulla on tasan kuukausi lopulliseen
kotiin lähtöön. Nyt on alkanut vasta tuntua, että olo on helpottanut.
Kriiseilyssä meni 1,5kk-2kk. Yksi syy olon helpottumiseen on varmaan sen
kielitaidon pienoinen karttuminen ja töissä pienet kehitysaskeleet.
Illallisella pystyn jo itse lisäämään koneelle, jos joku tilaa lisää esim. olutta
ja pystyn tulostamaan laskun jos joku haluaa maksaa huoneen numerolla. Selviän
pienistä tilanteista ihan hyvin. Mitään small talkia en hirveästi pysty
asiakkaiden kanssa höpöttelemään, joten en tiedä miten tönkkö kokemus se
asiakkaalle sitten on. Varmaan aika tönkkö.
Pidettyäni kirjaa kuukauden
työtunneistani sain vihdoin kortin, jolla leimaan kun tulen ja lähden töistä.
Sopivasti ennen lomaani oli myös ”palkkapäivä”. Jospa tämä tästä iloksi
muuttuisi.
Huomenna 06:35 starttaa Garmischista
bussi kohti Münchenin lentokenttää ja täten myös Suomea. 5 päivää lomaa. Pääsen
nukkumaan ensimmäisen yön uudessa asunnossa, johon muutimme 2kk sitten
lähtöpäivänäni. Näen Aatto-koiran, uuden grillin, ystäviä, ukon ja sukulaisia.
Ei paskempi fiilis.
Kuutti kiittää ja kuittaa hetkeksi.
Alla vielä soundtrackia, jota on töissä
tullut 2kk aikana lauleskeltua:
Maamme laulu
Popeda – Ukkometso
Leif Wager – Romanssi
Anna Abreu feat. Redrama
– Worst part is over
Sanni
– Että mitähän vittua
Sunrise
avenue – Hollywood hills
Hanoi
rocks – a day late, a dollar short
Miljoonasade
– 506 ikkunaa
Eläkeläiset – Villit vanhukset
Eläkeläiset – Poltettu humppa
Eläkeläiset - Päivätanssit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti