Viikko 18 - huippuja ja laskuja

Viikko alkoi kolmella työpäivällä housekeeppingissä. Ne rutistin pakonomaisesti läpi odottaen vain loppuviikkoa kun ukkoni tulee tänne. Samanlaista lämmintä henkeä ei tuossa porukassa kyllä ollut mitä salin porukassa on. Viimeisenä työpäivänä kaksi työntekijää tappelivat keskenään, kun olin ollut liian monta tuntia yhden apuna. Oli hieman vaivautunut olo. Menin auttamaan tätä toista työntekijää sitten päivän päätteeksi, niin hän lateli mitä minun pitää tehdä ja lähti itse töistä… Sitten en ymmärrä sitä, että kaveria ei auteta. Työntekijät painottavat, että teet pelkästään ne työtehtävät mitä sinulle on merkattu, et mitään muuta. Jotenkin omaan järkeen kävisi se, että jolla on töitä listassa enemmän kuin muilla, niin sitä mentäisiin auttamaan sitten kun omat työt on saatu tehtyä. Noh näillä on omat systeeminsä.

Sama tappelu/väittely jatkui seuraavan aamun aamupalalla. Minut yksin jättänyt työntekijä sai moitteet siitä, että oli jättänyt minulle avainnipun. Avaimia ei olisi saanut jättää minulle, koska olen VAIN harjoittelija. Työstä joka ei ole rakettitiedettä sain kaikista vähiten luottoa työkavereilta ja esimieheltä. Pitäkööt tunkkinsa.

8 päivän työputki fyysisessä työssä alkoi viimeisinä päivinä tuntumaan. Viimeisinä päivinä menin nukkumaan jo kahdeksan aikoihin illalla (Saksan aikaa) ja aamulla kello soi 04:30. Parasta ehdottomasti tässä siivoustyössä on ollut työajat (05:30-14:30). Seitsemän aikoihin menemme aamupalalle ja yhdentoista aikoihin lounaalle. Päivän rytmi on aivan täydellinen ja kun pääsee aikaisin pois, niin tuntuu, että kerkeää illastakin touhuta kaikenlaista aivan eri tavalla. Muuten tuo työ on sitä perus siivoustyötä. Aivot narikkaan ja toistoa vaan. Pesuaineiden kemikaalit ovat ikävästi kuivattaneet kädet ja koko ajan saa olla rasvaamassa. Olen todennut tämän jo Suomen päässä: tuota työtä en jaksaisi vuottakaan täyspäiväisesti tehdä. Enemmän kaipaan ja tarvitsen haasteita aivoille.

Seuraavalla viikolla menen Wellness-puolelle. En kyllä ymmärrä mitä hittoa sielä teen…siellä tehdään erilaisia hoitoja asiakkaille. Hieromista, kasvonaamioita yms. Sitten siellä on useita eri saunoja. En kyllä stressaa siitä yhtään. Siellä tiedän ainakin olevan sen tytön, jota henkilöstöpäällikkö minulle paritti ja tiedän hänen puhuvan englantia. (Lauantaina työkaverini sanoi minulle, että minut onkin laitettu seuraavaksi viikoksi saliin. Toisin kuin keskiviikkona oli sovittu. Nämä on näitä, saliin siis.)

Torstaina ukkoni tuli. Lähdin jo lounaan jälkeen Grainausta Garmisch-Partenkircheniin ja sieltä sitten junalla Müncheniin. Siitä alkoi seikkailu Deutsche Bahnin kanssa. Ostin junalipun automaatista, kun minulla alkoi olla jo hieman kiire (Zugspitzebahn oli ollut jälleen myöhässä). Automaatti tulosti lipun ja siinä ei ollut mitään tietoja junasta eikä raiteesta mistä juna lähtee. Sitten näppäilemään automaattia, että mikäs juna se on ja mikä raide ja minuutit kuluivat. Kerkesin kuitenkin junaan manaamaan ja pyörittelemään lippua. Paikkalippujahan tuolla ei ole. Lippu maksoi 19€ ja sillä sai käyttää sen päivän myös Münchenissä S-Bahnia ja U-Bahnia. Taisi saada käyttää myös Trammia. Senkin tajusin tietysti myöhemmin kun olin jo ostanut erillisen lipun S-Bahniin…

Münchenin Hauptbahnhoffille tullessani aloin heti tutkimaan asemaa. Se oli isoin millä olen koskaan ollut. Raiteita taisi olla yli 30 ja sitten pääsi vielä maanalaisiin. Pyörin asemalla ihan sekaisin ja meni joku noin 10min kun olin jo hukassa. Varmaan tunnin kävelin ympäri Müncheniä ja lopulta löysin Rathaussin ja Marienplazin. Sieltä menin suosiolla S-bahnilla takaisin Hauptbahnhoffille, kun en jaksanut enää kävellä. Siinäkin meni aikansa, että löysin oikealle laiturille. Päästyäni takaisin Hauptbahnhoffille menin ravintolaan istumaan ja juomaan kaljaa. Ei paljon huvittanut enää lähteä seikkailemaan ja tutustumaan paikkoihin, kun oli ollut tunnin hukassa.

Ainut ottamani kuva Münchenin keskustasta.

Odottelin vain, että ukkoni kone laskeutuu Müncheniin ja millä S-bahnilla hän tulisi asemalle. Aikataulun käydessä tiukaksi kävin jo ostamassa meille junaliput Garmischiin ja ruokaa. Luulin odottavani ukkoani oikeiden liukuportaiden päässä, mutta yllättäen noin isolla asemalla ulostuloreittejä olikin enemmän kuin 4. Varmaan joku 10 minuuttia puhuttiin puhelimessa ja yritettiin löytää asemalta toisemme. Lopulta onnistuimme, mutta junan lähtöön oli enää pari minuuttia. Kerkesimme juuri ja juuri Garmischin junaan ja sitten alkoikin loputon höpöttely, kun käytiin läpi lentojen kulkua yms. Junamatkan aikana ukkoni bongasi jopa pellon laidalta villisikoja…#elämääelämäntapametsästäjänkanssa. Torstai-ilta meni nopeasti.

Ukko toi tuliaisia Suomesta :)

Perjantain olimme varanneet käynnille Zugspitzellä. Junamatka sinne kesti tästä Hammersbachista n. 45 min. Vuorella juna-asemalta ulos tullessamme meinasi silmät poksahtaa päästä, kun oli niin kirkasta. Oli todella lämmin ja aurinkoinen päivä. Vuorella on lunta, joka heijasti valoa. Ensitöiksensä piti mennä ostamaan (ylihintaiset) aurinkolasit. Omani olivat Suomessa ja tuolla ei ilman kyllä olisi pärjännyt. Maisemat olivat upeat. Valokuvissa maisemat eivät pääse oikeuksiinsa vaan nämäkin on niitä asioita, jotka pitää vain itse nähdä ja kokea. Tuon päivän kruunasi vielä Suomi - Valko-Venäjä peli, jota katsoimme streamiltä hotellin baarissa.

Zugspitze, Saksan korkein vuori.

Eibsee ja kuvassa näkyy myös Grainauta.

Huipulla kakkua ja kaliaa.

MM-jääkiekkoo ja kaliaa :)

Lauantaina kävimme kiertelemässä Garmisch-Partenkirchenissä ja siitä lähdimme Müncheniin. Olin varannut viimeiseksi yöksi hotellihuoneen Münchenistä, koska ukolla oli melko aikainen lento, niin hotellilta oli lentokentälle vain 20min S-bahnilla. Münchenissä ei sitten oikein jaksettu tehdä muuta, kun seikkailtiin n. 3km päähän ravintolaan syömään. Siellä näin myös ensimmäisen Biergartenin. Kelit suosivat ja kaikki oli kuin suoraan elokuvista.

Münchenissä hotellissa oli tuollainen "sanakirja".

Perus saksalaista mättöä.

Ravintolan/biergartenin portilta.

Sunnuntaina aamusta sitten erottiin Unterföhringen S-bahnilla. Ukko lähti lentokentälle päin ja minä keskustaan päin. Tuntui mahtavalta puhua taas suomea ja jakaa kaikki kokema jonkun kanssa. Tuli todella tyhjä olo, kun sitten jäi yksin sinne S-bahnille istumaan. Loppupäivä olikin sitten ihan perseestä. Tuntui vaan pahalta ja ahdisti matkustaa takaisin Grainauhin. Viimeinen junamatka Garmischista – Grainauhin oli jotenkin todella tuskainen, kun siellä oli niin iloisia ihmisiä. Perheet, kaveriporukat, pariskunnat tihkuivat iloa ja onnea, kun viettivät sunnuntaipäivää yhdessä. Itse olin taas yksin ja olo oli samanlainen kuin ensimmäisten viikkojen aikana. Nukuin päiväunet ja herättyä pahan olon vyöry iski taas kun ymmärsi missä on ja mikä on tilanne.

Vaan olihan upeat neljä päivää. En vaihtaisi niitä pois. Päätin etten enää ikinä lähde näin pitkälle reissulle ilman ukkoa tai ylipäätään yksin. Kyllä me täällä katseita käännettiin ja tuijotuksia saatiin kun suomea puhuttiin. Naureskeltiin tilanteelle useasti. Perjantaina illallisella istuttiin ruotsalaisten vieressä, mutta he eivät ilmeisesti tajunneet meidän puhuvan suomea. Eipä mekään lähdetty niille ruotsia puhumaan. En pysty taaskaan korostamaan tarpeeksi sen tärkeyttä, että tulee ymmärretyksi ja pystyy kunnolla kommunikoimaan. Se on vain sellainen asia, jota ei varmaan ymmärrä ennen kuin sen itse kokee. Nyt taas harjoitan syrjäytymistä omassa huoneessa. En halua nähdä ketään tai jutella kenenkään kanssa. Huomenna kuitenkin joudun töissä olemaan asiakkaiden kanssa ja siinä on tarpeeksi. Uskon kyllä työn tekemisen saavan minut taas täällä elämän syrjään kiinni. Nyt tuntuu todella kurjalta ja haluaisin vain takaisin Suomeen. Viikon päästä harjoittelu on kuitenkin jo puolessa välissä. Aamujuna kääntyy kohti Suomea. Se ajatus tuntuu hyvältä, vaikka nyt onkin melko lohduton olo. 54 päivää niin näen taas ukkoni ja ennen kaikkea Aatto-koiran. Ostin muutama viikko sitten Aatolle välituliaisiksi sorsa-lelun. Nukuin sen kanssa, että siihen jäisi minun hajua. Alla ukon kuvaama video, kun Aatto saa sorsan Helsingin päässä. Isot kiitosterkut vielä Katjalle, että piti hyvää huolta tuosta meidän AattoTaatosta reissun aikana! <3

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Varsinkin omalle. Elämässäni toinen äitienpäivä kun en ole kotona. Sekin tuntuu pahalta. Onneksi edes kortti kerkesi täältä perille ajoissa.

Ja jee, voitettiin Saksa MM-jääkiekkopelissä 5 -1.

Matkustamista tyylillä Saksan junassa.