Viikko 17 – vappuviikko, 1kk takana

Viikko starttasi taasen kahdella vapaapäivällä. Toisena niistä kävin Garmischissa shoppailemassa ja kannoin selkä vääränä viiniä ja kaljaa seuraavalle viikolle kun ukko tulee käymään. Aatto-koirallekin ostin pienen välituliaisen. Kelit täällä ovat olleet todella koleat ja lunta/räntää/vettä on sadellut vuorotellen. Muutama viikko sitten oli jo +20 astetta, mutta näköjään tännekin takatalvi iski.

Meanwhile in Finland. Aatto pötköttelee.

Ensimmäinen työpäivä siivousporukassa oli helppo. Huoneita ei ilmeisesti ollut kovin paljoa siivottavana. Olisiko meidän listassa ollut kymmenisen huonetta. Ensimmäisenä aamulla imuroin aulaa ja toimistotiloja yms. Sitten syötiin aamupalaa ja lähdettiin siivoamaan huoneita. Syötiin lounasta ja siivottiin loput huoneet. Ja siinäpä se. Työtahti oli mukavan rento. Opin uusia tekniikoita sänkyjen petaamiseen (melko lailla erit kuin Suomessa hotelleissa, joissa olen siivonnut) ja tulipahan nähtyä erilaisia huoneita mitä täällä on. Jäin kuitenkin kaipaamaan toiminnan esittelyä ja kunnon ohjeistusta. Jäi varmaan puuttumaan yhteisen kielen olemattomuuden vuoksi. Olin kahden naisen matkassa, jotka puhuivat keskenään portugalia ja minulle saksaa, mutta eivät sanaakaan englantia. Olin koko päivän oikeastaan hiljaa. Imuroidessa lauleskelin. Suomeksi. En tiedä mistä yksi työkavereistani on kotoisin, mutta hän on oppinut puhumaan pelkästään baijerin saksaa ja hän ei ymmärrä ns. hochdeutschia ollenkaan. Vaikka yritin puhua hitaasti ja selkeästi, niin hän sanoi minulle, ettei ymmärrä. Hassua.

Saksalainen siivojaminä.

Vappuviikkoa kun kerran vietetään, niin menin lupautumaan siivouspäivän jälkeen vielä illaksi saliin. Vappuhan on tunnetusti suomalaisen työn päivä, niin voihan sitä viettää sitten työtä tehdessä. Salitiimistä on alkanut porukka hupenemaan ja menevät hieman naftilla miehityksellä, niin salin esimies oli näköjään jo niin epätoivoinen, että turvautui minuun. Vaan kyllä se hymyili kuin Naantalin aurinko, kun näytin sille, että otin asiakkaat oven suusta vastaan, ohjasin pöytään, otin juomatilauksen ja vein juomat. Saksaksi. Yllätin jopa itsenikin.

Sen voin kyllä sanoa, että on nämä kovia siivoamaan ja tarkkoja. Ainakin jos tänne hotellille eksyy asiakkaaksi, niin voi luottaa siihen, että huoneet ovat kunnolla siivottuja. Välillä meinasi pesuaineiden haju mennä päähänkin. Päiväkuntoon siivottavalla ja puhtaaksi siivottavalla huoneella ei juurikaan ole eroa muuta kuin lakanoiden vaihto. Asiakkaiden pyjamatkin taiteltiin nätisti esille. Lisäksi saksalaiset asiakkaat ovat todella siistejä. Huoneet ovat järjestään siistissä kunnossa kun sinne menee siivoamaan. Suomessa jonkun verran siivonnut huoneita itä-eurooppalaisten jäljiltä, niin ne ovat paljon sotkuisempia. Tosin niissä huoneissa on yleensä majoittunut työmiehiä. Heidän ja suomalaisten huoneista löytyy yleensä jo pari muovipussillista pelkkiä kaljatölkkejä. (Tokikaan ei pidä yleistää).

Jottei menisi liikaa kehumiseksi, niin vähän pitää avautuakin. Nämä kun ”freesaa” sohvatyynyn, niin se näyttää ainakin omaan silmään siltä, että se on rutussa. Lisäksi kun sänky pedataan, niin peitto näyttää siltä kuin sinne olisi kääritty ruumis. Sängyn petaustyylejä on myös yhtä monta kuin tekijöitä. Eräänä päivänä meni hermot. Petasin ensimmäisen sängyn ekassa kerroksessa, niin sielä työkaveri tuumasi, että ”Ei ei, ei sitä noin tehdä. Katsos näin.” Sitten menin toiseen kerrokseen auttamaan missä oli toinen työkaveri ja kun petasin sängyn, niin sieltä taas kuului ”Ei noin!”. Sitten piti jo avautua, että olen oppinut nyt 4 eri tapaa asetella peiton sängylle. Lopputulos on periaatteessa sama, mutta ei sitten vissiin kuitenkaan. Olen melko varma, että yksi nainen teki kaikki petaamani sängyt uusiksi, kun ei kelvannut….hänen ajastaanhan se oli pois, ei minun. Suoraan sanottuna minulle on ihan sama miten ne peitot on, kun ne muutenkin näyttää niin tyhmiltä siinä sängyllä.

Saksalainen tapa pedata sänky. Ei käyttistä.

Saksalainen tapa freesata sohvatyyny. Ei käyttistä.

Uima-allasosastoa siivotessani tein huomioita pukuhuonetiloista. Esim. jos mennään naisten pukuhuoneeseen, niin ensimmäisenä tulee vastaan 2 pientä koppia. Niissä pitää ilmeisesti riisua itsensä ja vaihtaa uimapuku päälle. Kopista on sitten läpikulku ns. lokerikkotilaan, jonne vaatteet laitetaan lukkojen taakse säilöön. Sitten kun avaa oven, niin tullaankin suihkutilaan. Sielläpä sitten suihkuttelevat sulassa sovussa miehet ja naiset samassa tilassa. Jos olisin ollut menossa uimaan ensimmäistä kertaa tuonne uimahalliin, niin olen 100 varma, että olisin ollut autuaan tietämätön tuosta yhteisestä suihkutilasta ja olisin kävellyt sinne nakkena. Sitten olisi kyllä tapahtunut se kuuluisa viuhahdus.

Nyt on kuukauden päivät takana eloa täällä. 2 edessä. Nyt kun miettii, niin yllättävän nopeasti aika on mennyt töitä tehdessä. Ensimmäiset viikot olivat todella hankalia, mutta nyt on ollut ihan useitakin päiviä peräkkäin, ettei ole vituttanut. Ehkä pahin kulttuurishokki alkaa olla ohitse tai sitten mielialaa on nostanut vain sen ajankohdan lähestyminen, että saan tänne vieraita. Siinä yhteydessä itselläkin on lomaa ja pääsee vähän reissaamaan. Yksin täältä ei tule oikein Garmischia kauemmas (5km) lähdettyä ja yksin reissaaminen on myös melko tylsää. Yritin järjestää vappumiittinkiä suomalaisten aupairien kanssa, mutta he olivat hieman liian kaukana. Olisi tarvinnut vapaapäivän, että olisi voinut lähteä. Täällä töissä en juurikaan ole ystävystynyt kenenkään kanssa niin paljoa, että voisin vapaa-aikaa viettää + että työvuorot menevät aika mallikkaasti ristiin ihmisten kanssa…Täällä on melko paljon harjoittelijoita, mutta jostain syystä minut on majoitettu eri rakennukseen kuin kaikki muut. Se hieman harmittaa. Olisi hieman matalampi kynnys huikkia ihmisiä kaljalle, jos asuisin samassa luhtitalotyyppisessä kerrostalossa muiden kanssa. Tiedän vielä siinä talossa olevan vapaita asuntojakin.

TyöpäiväTJ 3, sitten loma.

Lenkkeilymaisemaa.