Tämäkin viikko vierähtää salin
ihmeellisessä maailmassa. Ahdistus alkaa hieman helpottaa mitä lähemmäs
vapaapäivää tullaan. Tällä viikolla vapaapäiviä on jopa 1. Piti hieman
venkslata, jotta saan ensi viikon vapaat sovittua, kun ystäväni tulee käymään.
Asiakkaita aamupalalla ja illallisella on ollut 70 – 250 väliltä. Kovaa
pakertamista tämä on. Varsinkin kun porukka sairastelee, niin joutuu sitten
vähä jopa tosissaan jo tekemään töitä. Mitään kovin kummallisia tapahtumia ei
ole ollut. Hilpeyttä on herättänyt eläkeläisryhmä, joka käy syömässä aamupalan
ja illallisen. Olen päässyt pariin kattaukseen heidän kanssaan. Kovia ovat
eläkeläiset höpöttämään. Yhdellekin mummolle olin edellisenä iltana sanonut,
että en puhu kovin hyvää saksaa, niin hän tuli kuitenkin vielä minulta seuraavana
aamuna kysymään, että mikä tuo seinässä oleva pömpeli on missä valot vilkkuu.
Se oli wifin hotspotti ja siinäpä sitten muutaman sekunnin mietin mitä tuolle
mummolle osaisin siitä saksaksi kertoa. No enpä osannut kovin paljoa kertoa.
Minulla ei ole korttia, jolla työaika
leimataan. Ilmeisesti ei siksi, koska olen täällä vain 3kk ja vaihtelen töitä
eri paikkojen välillä. Kysyin viime viikolla sitten henkilöstöpäälliköltä
ekstratunneista joita olen tehnyt ja hän pyysi minua pitämään jatkossa kirjaa
työajoista ja ilmoittamaan ne sitten hänelle. Työtuntien kirjanpitoon
syvennyttyäni huomasin, että olen ainut harjoittelija, joka tekee 9h päivää,
kun muut tekevät perus 8h päivää. Minulla on kuva kaikista työvuorolistoista ja
parissa ensimmäisessä listassa oli vuorot kuten muillakin, mutta sitten alkoi
lipsumaan pidempää päivää. Syy ei ole vielä tiedossa. Työkaverille kun asiasta
avauduin, niin hän sanoi, että minulla on eri soppari kuin muilla
harjoittelijoilla. Muut harjoittelijat käyvät samalla koulua. Minun
harjoittelusopparissa on kuitenkin merkintä, että 40h/vko. Toisaalta sama se
minulle on, kun ei minulla täälä mitään elämää töiden lisäksi ole. Pidän vain
huolen, että saan ylitöistä rahan tai vapaata. Tällä viikolla ylityötunteja
paukahti kahdeksan.
Tällä viikolla pääsin myös tutustumaan
Saksan terveydenhuollon saloihin. Viime viikolla ostamani allergialääkkeet (maksoivat
20€!) eivät toimineet silmäongelmiini, joten kyseessä taitaa olla tulehdus.
Parin työkaverin kanssa pohdittiin mahdollisia lääkärivaihtoehtoja.
Vaihtoehtoina oli joko normaali kaiken vaivan lääkäri tai sitten
erikoislääkäri. Natsiesimies sanoi, että ehdottomasti silmälääkärille, koska
kaiken vaivan lääkäri kuulemma vain tuijottelisi minua silmiin ja sanoisi, että
onpa nätit silmät ja laittaisi minut terveen papereilla ulos. Homma toimisi
siellä ilmeisesti kuin meillä terveyskeskuksessa. Menin sitten vaivoineni
henkilöstöpäällikön luo joka varasi minulle samalle päivälle ajan
Garmisch-Partenkircheniin silmälääkärille.
Puksuttelin Zugspitzebahnilla
Garmischiin ja yhden rohkaisuoluen jälkeen menin lääkäriin. Vastaanotossa nuori
nainen pyydettäessä puhui minulle englantia. Hetken odottelun jälkeen hoitaja
haki minut ja teki jonkun esitarkastuksen. Hän kohteliaasti kysyi, että
kummalla kielellä haluan jutella. Juttelimme sitten englanniksi. Itse lääkäri (jälkeenpäin
kuulin, että venäläinen) sitten ei paljon kysellyt, vaan puhui minulle kaiken
saksaksi…kuitenkin hitaasti ja melko ymmärrettävästi. Diagnoosi oli
sidekalvontulehdus ja reseptin sain antibioottia sisältäviin silmätippoihin. Ei
muuta kun apteekkiin hakemaan lääke ja takaisin junalla Grainauhin ja töihin.
Henkilöstöpäällikkö soitellessaan kyseli
ennakkoon hintaa lääkärikäynnille, niin arvio oli n. 150€. Vilautin
eurooppalaisen sairaanhoitokorttia ja lääkärikäynti maksoi lopulta n. 85€.
Apteekissa korttia unohdin näyttää, mutta reseptilääke maksoi n.15€. Sain
nopeaa ja pätevää hoitoa, mutta 100€ siinä köyhtyi. Mutta niissä hinnoissa
erikoislääkärikäynti Suomessakin kai olisi. Vakuutusyhtiöön väsäsin
vahinkoilmoituksen jos sieltä muutaman euron saisi takaisin. Onneksi nämä
täällä töissä maksaa sen verran ok ”palkkaa”, että ei talous tuosta konkurssiin
mennyt. Silmätkin voi jo huomattavasti paremmin. Taas yhtä seikkailua
rikkaampana eteenpäin.
 |
| Rohkaisuolut Garmischissa. |
MM-jääkiekkoa täällä olen yrittänyt
kovasti seurata. Yksi saksan tv-kanava näyttää aina yhden pelin, esim. A- ja
B-lohkosta vain toisen. Olen sitten katsonut Suomen pelejä tv:stä tai streamilla.
Olen joutunut streamia pyörittää keittiössäkin ja töiden lomassa aina käynyt
katsomassa mikä tilanne. Saksalaiset eivät juuri näistä jääkiekon MM-kisoista
piittaa. Odottavat enemmän jalkapallon EM vai MM-kisoja, jotka alkavat ensi
kuussa. Kohteliaasti ovat kuitenkin jännänneet minun kanssa Suomen pelejä ja
hurranneet mukana Suomen maaleille. Finaalipelien tullessa on ikävästi töitä.
Toivon, että natsiesimies ei torppaa minun streamin katsomista töissä.
Puhelimia ei työaikana saisi käyttää.
(Torppasihan se natsiesimies puhelimen
käytön…mutta heti kun hän lähti töistä, niin laitoin pelin pyörimään. En silti
peliä juurikaan kerinnyt katsoa. Mielipahan häviöstä sai kyllä katsomattakin.
Juopastiin sitten illan päätteeksi parin työkaverin kanssa alkomahoolia.)
 |
| Jääkiekkoa hotellin aulassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti