Kulttuurishokki – nostan kissani pöydälle

Nyt tässä muutamien vapaapäivieni aikana ahkeraa syrjäytymistä harrastaneena aloin lopulta pohtimaan mikä nyt niin masentaa. Vastaukseksi taisin löytää kulttuurishokin. Olen 28-vuotias enkä koskaan asunut aikaisemmin ulkomailla, joten tämä ilmiö on minulle täysin uusi ja vieras. Kuitenkin joskus aikaisemmin elämässä on ollut vaikeita tilanteita ja niistä oppineena kuitenkin etsin aktiivisesti apua. Mitä nopeasti luin netistä kulttuurishokista, niin se on hyvin yksilöllistä. Olen Saksassa vain kolme kuukautta ja haluan nauttiakin edes vähän tästä ajasta. Uskon, että minulle ei tuota ongelmia rypeä tätä kolmea kuukautta täydessä itsesäälissä, vaan mitä siitä jäisi käteen?

Tässä suoria lainauksia EVTEK-ammattikorkeakoulun nettisivuilta opinto-oppaasta (http://opinto-opas.evtek.fi/4450.html):

”Kulttuurishokki” on kärjistetty termi, jolla tarkoitetaan vieraaseen maahan ja vieraaseen kulttuuriin sopeutumisen aiheuttamaa stressiä, joka voi johtua tästä elämänmuutoksesta. Eri asteista kulttuurista sopeutumista ilmenee aina, kun ihminen vaihtaa paikkaansa tutusta ympäristöstä uuteen (esim. työpaikan vaihto, siirtyminen opiskelijaelämään, siirtyminen opiskelijaelämästä työelämään, jne.).

Oman perheen, ystävien, tuttavien ja tutun ympäristön muodostama turva- ja tukiverkosto jää kotimaahan, ja uusi pitäisi rakentaa uudessa paikassa. Uudessa kulttuurissa monet asiat saattavat näyttää olevan toisin kuin omassa. Yksilö voi etenkin alussa kokea, ettei tule ymmärretyksi, eikä hän itse ymmärrä, miksi asiat eivät suju hänen mielestään oikein.

On hyvä tietää, että kulttuurinen sopeutuminen on prosessi, jonka kaikki joutuvat käymään läpi, ja johon kannattaa varautua. Kulttuurisen sopeutumisen aiheuttaman stressin oireet ja voimakkuus voivat kuitenkin vaihdella hyvinkin paljon ja niitä voi esiintyä eri aikoina. Oireita voivat olla mm. ajoittainen tai jatkuva väsymyksen tunne, halu olla omassa rauhassa, hajamielisyys, erilaiset pelot (huijatuksi tuleminen, sairastuminen), opiskelumotivaation laskeminen, kohtuuton ärtyminen pienistä vastoinkäymisistä, koti-ikävä, tuttujen asioiden kaipuu, toive olla tekemisissä "järkevien" ihmisten kanssa, yleinen hylätyksi tulemisen tunne jne.

Vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen voidaan kuvata viiden vaiheen kautta:

1.    IHASTUS: alkuinnostus; kaikki on uudessa paikassa ihanaa ja kiinnostavaa. Tätä kutsutaan myös turistivaiheeksi, jossa uusi ympäristö koetaan hyvin myönteisenä. Etenkin lyhyempiin opiskelijavaihtoihin lähtevät eivät välttämättä etene vaihtonsa aikana tästä vaiheesta seuraavaan.

2.    KRIISI: muutos; monet asiat uudessa kulttuurissa koetaan huonoksi ja ärsyttäväksi, turhautuminen ja ärtymys sekä väsymys tavallista. Toiselta nimeltään ”kulttuurishokin” vaihe.

3.    SOPEUTUMINEN: opitaan hyväksymään vieraan kulttuurin erilaisuus ja lakataan näkemästä asioita mustavalkoisena. Vaiheena ”kulttuurisen kielen” oppiminen.

4.    TAKAISIN NORMAALIIN: itsensä hyväksyminen osaksi uutta ympäristöä ja sen kulttuurin syvällinen tuntemus; vieraassa ympäristössä on melkein kuin kotonaan. Tähän vaiheeseen eteneminen voi viedä useamman vuoden.

5.    KOTIINPALUU: ”paluun kulttuurishokki”; vaihdossa ollut ei ole enää aivan sama kuin ennen matkaa, ja kotiinpaluu vaatii sopeutumista ”vanhaan ja tuttuun” ympäristöön. Opiskelijavaihdossa olleet saattavat kokea tämän vaiheen jopa voimakkaammin kuin mahdollisen vaihdossa kokemansa ”kulttuurishokin”.

----

Itselläni tuo Ihastus-”kausi” ei kestänyt kuin pari päivää. Shokki siitä, ettei täällä oikeasti pysty kommunikoimaan kunnolla iski todella nopeasti ja kovaa. Siinä tilanteessa oli aika yksin. Alussa kuitenkin jaksoin vielä yrittää ja työpäivän jälkeen opiskelin saksaa kirjoista.

Siitä muutama päivä eteenpäin, niin pyrin välttämään kaikkia tilanteita joissa joutuisin kommunikoimaan saksaksi tai missä tilanteissa edes kuulisin saksan kieltä. Kuitenkin jos jossain kommunikointitilanteessa onnistuin, sain siitä mielettömän hyvän mielen. Hetkeksi. Sitten hätähuuto Suomalaiset Saksassa-Facebook ryhmään josta sain vertaistukea ja jolla jaksoin useamman päivän.

Sitten taas täysi romahtaminen. En halua katsoa televisiota, koska sieltä kuulee saksaa. En jaksa edes yrittää enää. Katselen vain Salmiakkitv:stä rästiin jääneitä Salkkareita ja kuuntelen Youtubesta vain suomalaista musiikkia. Töissä en edes yritä keskustella kenenkään kanssa. Syömään menen aina eri pöytään, jossa voin olla yksin ja vaikka minut pyydetään istumaan samaan pöytään muiden kanssa, en mene. Olen vain hiljaa ja teen työni. Nukun todella paljon, koska silloin aika kuluu nopeammin ja unissa olen yleensä Suomessa. Herätessä on useamman kerran tullut ihan oikea pettymys, kun on tajunnut mistä herää. Ikävä kotiin on kova ja katselen lentoja samalle päivälle ja pälyilen matkalaukkua miten kauan menisi, että sen saisin pakattua. Samalla mietin onko saamani flunssa vain fyysinen oire kulttuurishokista.

Mutta eikö se ole alkoholisteillakin niin, että ensimmäinen askel on ongelmien tiedostaminen. Nyt olen tiedostanut kulttuurishokin ja nyt voisi joku keiju tulla heiluttamaan taikasauvaansa ja taikoa kaiken paremmaksi. Fiilikset ovat ailahdelleet todella rajusti laidasta laitaan. Välillä on hetkiä, että hymyilyttää ja välillä taas mörötyttää. Esimerkiksi yhtenä päivänä imuroidessani ravintolaa purin hammasta ja kirosin suomeksi koko imuroinnin ajan. Suoraan sanottuna vitutti vain niin paljon. Sitten taas välillä teen töitä vihellellen ja lauleskellen. Jotka minun kanssa ovat joskus jossain yhteydessä töitä tehneet, niin varmaan tietävät, että kun minulla on hyvä fiilis, niin silloin laulattaa.

Varsinaista tukiverkostoa minulla ei saksassa vielä ole. Työkaverit ovat kyllä suurimmaksi osaksi salissa olleet jees ja esimiehet painottavat, että jos minulla on huolia, niin heille pitää niistä ehdottomasti kertoa. Tsemppiä ja rakkautta olen saanut kaikista eniten Suomesta. Sukulaiset ja ystävät, KIITOS! Ei täälä ilman teitä pysyisi järjissään. Olette mieletön voimavara minulle.

Kulttuurishokin vaiheet ovat aika selkeästi havaittavissa käytöksestäni. Paljonhan oma asenne vaikuttaa asioihin, mutta sille ryöppyävälle pahalla ololle ei vain voi mitään kun se tulee. Ei auta vaikka miten yrittäisi asennoitua ja hokea itselle, että reipastuppa nyt. Otan myös tämän harjoittelun ehkä hieman liian vakavasti, mutta se on taas luonnevika, että aina yrittää tehdä asiat täysillä ja hyvin. Niin sanotun uuden oman elämän rakentaminen tänne tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta, kun ei pysty olemaan oma itsensä ja kun ei pysty kommunikoimaan. Jännä nähdä mihin tilanne kehittyy.

Nyt annoin varmaan itsestäni kuvan etten tee muuta kuin valita. Jos siitä närkästyit, niin tervetuloa kokeilemaan elämää täällä. Tässä kuitenkin täysin rehellinen kuvaus kulttuurishokin muodostumisesta ja miten olen sen itse kokenut.

Indeed.