Viikko 16 – Flunssailua

Viikko alkoi kahdella vapaapäivällä. Kävin kaupungintalolla, mutta toisin kun perjantaina luvattiin, niin siellä ei ollut tämä kyseinen herra paikalla, jonka kanssa minun piti asioida. No minun piti kuitenkin asioida apteekissa hankkimassa flunssaan lääkettä. Eipä meinannut apteekin täti lääkettä minulle myydä, vaan tuumasi, että minun pitäisi mennä lääkäriin. Pitkin hampain sain kuitenkin 400:sta ibuprofeenia jopa 10 tablettia.  Sitten vielä painotti, että jos ei mene ohi näillä niin sitten lääkäriin! On se kumma, kun täälä ei voi itse flunssaa lääkitä ilman lääkäriä. Suomessahan yleensä on apteekissa melko laajakin valikoima lääkkeitä esillä, joita voi ilman reseptiä ostaa. No ei ollut Grainaun apteekissa. Kaikki oli apteekkarin tiskin takana. Seuraavana päivänä pääsi onneksi taas ulos reippailemaan kipeänä, kun kävin uudemman kerran kaupungintalolla.

Flunssa ei äitynyt pahaksi. Kuumetta oli muutama päivänä, mutta työt pystyin hoitamaan normaalisti. Töissä nyt ei ollut mitään kovin ihmeellistä. Kolmas viikko salissa, niin alkaa työt sujumaan rutiinilla. Tai ne työt mitä sielä pystyn tekemään. Aamupala on helppo homma, mutta illat ovat välillä tuskaa. Turhauttaa todella paljon, kun käytännössä kyllä osaan sen työn, mutta sitten kun se työn tekeminen töppää kielitaitoon. Muutamalle työkaverille asiasta avauduin, niin kohta oli kaikki selkää taputtelemassa ja minusta niin kovin huolissaan kun olen ollut naama mutrulla. Mukavaa toisaalta, että huolehtivat. Henkilöstöpäällikkö jopa paritti minut yhden tytön kaveriksi, mutta emme vielä ole olleet muuten tekemisissä kuin töissä moikkailtu ja annoin puhelinnumeroni hänelle.

Se vielä tästä viikosta, että sain elämäni ensimmäisen tipin. 5€. Työkaveri toi sen minulle ja sanoi, että asiakas haluaa antaa sinulle juomarahaa. Koska suomalaiseen mentaliteettiin tipit ei kuulu ja koska sinä iltana koin todella paljon turhautumista siitä, että en pystynyt tekemään muuta kun kerätä astioita, tuumasinkin työkaverille, etten varmasti ota tuota tippiä, koska en ole mitään sen eteen tehnyt enkä sitä ansainnut. Vieläkään en tarkalleen tiedä miksi tipin sain. Työkaveri sen tyrkkäsin väkisin käteeni ja ihmetteli kovasti suhtautumistani asiaan.

Myöhemmin viikolla eräs pöytäseurue antoi työkaverilleni 20€ ja sanoi sen olevan juomarahaa meidän ”tiimille”. Poikaan kanssa jaettiin tippi neljään pekkaan ja sain taas 5€ tippiä. Käytännössä en mistään. Hain muutaman lautasen pöydästä…tällä toisella kertaa en kuitenkaan pannut niin paljoa hanttiin.

Eka tippi. Kotona pistetään kehyksiin.

Seuraavalla viikolla aivot narikkaan ja 8 työpäivää siivousporukassa. Harjoitteluni kestää siis 3kk, joista 1kk pitäisi viettää salissa, 1kk keittiössä ja kolmannen kuukauden vietän ilmeisesti hieman ympäri hotellia. Kuten siivouksessa. Sitten on puhuttu, että menisin wellnessiin (en kyllä tiedä mitä sielä voisin tehdä ja mitä siellä edes tehdään), vastaanottoon ja mitä muuta ne vielä ehdottikaan. Saan melko laajan käsityksen tämän hotellin toiminnasta siis. Toki kielitaitoni varmasti rajoittaa elämääni, mutta mennään sen ehdoilla.

Koska tämä viikko töissä ei ole ollut kovin jännittävä, niin ajattelin uskaltautua kirjoittamaan myös omasta kulttuurishokistani. Nostaa niin sanotusti kissan pöydälle asiasta, josta kaikki eivät välttämättä halua edes näin julkisesti puhua. Luin kuitenkin itse muiden blogikirjoituksia kyseisestä asiasta ja ne helpottivat omaa oloani hieman, joten jos voin aivoituksillani olla jollekin avuksi, niin hyvä.