Saapuminen kohteeseen

Lentoni lähti Helsingistä klo 8 ja oli Münchenissä paikallista aikaa 9:30. Minua oli vastassa vanhempi pariskunta, jotka veivät minut kentältä hotellille. Matkan aikana yritin heiltä tiedustella ovatko he töissä hotellilla, mutta se ei sitten selvinnyt. Kielimuuri oli havaittavissa. Pällistelin sitten vaan maisemia ja Münchenissä näinkin melkein kaikki ikoniset nähtävyydet, jotka ovat koulukirjoissakin. Grainauta kohti ajeltaessa suuni loksahti kirjaimellisesti auki, kun näin ensimmäistä kertaa vuoret. Koko elämäni Pohjanmaalla asuneena, voin sanoa, ettei niitä meillä ole näkynyt. Välistä jopa hieman ahdisti, kun maisema tökkäsi vuoreen. Kun vuoria oli molemmin puolin, tuntui, että ne kaatuisivat päälle. Mutta kaunistahan täällä on. Garmisch-Partenkirchenkin näytti suoraan kuin jostain satukirjasta.

Vasemmalla kuva Kauhavan lakeuksilta ja oikealla Grainausta.

Saavuttuamme hotellille minut vietiin ensimmäisenä hotellin johtajan luo. Hänellä oli huoneessaan mukava koira. Oli johtajakin ihan mukava. Wikipediasta esittelin hänelle Seinäjokea. Kovasti häntä kiinnosti politiikka, johon en osannut sanoa juuta enkä jaata. Edes englanniksi saatika sitten saksaksi. Alvar Aallon hän tunnisti. Sitten minut kierrokselle vei henkilöstöasioista vastaava. Hän näytti minulle huoneeni, keittiön ja henkilöstön taukotilat. Sitten olinkin omillani. Saavuin perjantaina ja maanantaina alkaisi vasta keittiöhommat. Respan henkilökunnalta kyselin kaikki asiat. Huoneessani nettiyhteys toimii ainoastaan vessan yhdessä nurkassa, joten jonkin aikaa istuin respan aulassa ja soitin kotiin.

Ankaraa bloggausta vessassa.

Lähin kauppa sijaitsi muutaman kilometrin päässä, Aldi. Vähä kuin Lidl. Päätin tehdä ensimmäisen seikkailuni sinne. Hintataso oli naurettavan halpa. Heti kaupasta sisään tullessa oli viinit. Viinipullon hinta pyöri parin euron ylä- tai alapuolella. 6 x 0,5L olutta maksoi 1,60€ + pantti. Shampoota ja hoitoainetta sai alle eurolla. 1,5L vissyä 0,19€. Ja Rätykö sanoi, että Saksa on paska maa…

Paikalliset eivät kyllä ole mitään huippusosiaalista porukkaa. Vastaavat kun kysytään. Siinä se. Kaikki ovat tiedustelleet minulta, että puhuthan sinä saksaa. Ja vaikuttivat hieman huolestuneelta, kun en sitä kovin hyvin puhunut. Ymmärtäminenkin on tiukilla, kun puhuvat niin nopeasti ja murteella. Hirveän huolestuneita olivat myös siitä, että minulla on musta kokkitakki, kun pitäisi olla valkoinen. Eräs nainen patisti minut heti ostoksille. Toinen taas sanoi, että pidä sitä mustaa ja katsotaan miten edetään. Tarkkaa tuntuu olevan.

Ensimmäinen päivä ei siis ole ollut kovin helppo, täysin vieras ympäristö ja koleahkot ihmiset. Onneksi Suomi on valmentanut minua hyvin. Omissa oloissaan saa olla eikä kukaan häiritse. Suomalaisen unelma. Olenpahan saanut tuusailla juuri sitä mitä haluan. Hotellin saunan minulta eväsivät ja siitä hieman masennuin. Sauna on asiakkaille. Toisaalta ymmärrettävää. Ohjeistivat minulle paikallisen uimahallin, jossa voin käydä saunomassa. Ruoka on kyllä maukasta. Paljon lihaa ja se on minun mieleeni. Henkilökunnan ruoka ei kyllä paljon salaattia sisällä.

Eniten tässä vaiheessa ehkä kaipaa, että täällä olisi joku jonka kanssa kokea nämä ihmeellisyydet. Ja ehkä olisi ollut mukavampaa, että olisi ollut joku ihminen täällä joka vastaisi minusta enemmän kuin ensimmäisen tunnin tai edes joku jonka kanssa keskustella. En viitsi respassa notkua koko aikaa, kun heillä on oikeatkin työt tehtävänään. Esimerkki päivälliseltä: mennessäni taukohuoneeseen siellä oli 6 miestä, jotka kyllä sanoivat minulle hei, mutta muuten eivät sitten kiinnittäneet minuun mitään huomiota. Puhuivat yhden miehen Audista ja sen korjauksesta (jos ymmärsin oikein). Lempi aiheeni, Audi…en lähtenyt heittämään väliin, että itse ajan Toyotalla eikä ole tarvinnut sitä korjailla. Varsinkaan, kun tuntuivat olevan ylpeitä omista saksalaisista autoistaan ja naureskelivat mm. Hyndaille.

Ensimmäistä keittiöpäivää kyllä pelkään. Ensinnäkin päälläni on väärän värinen takki ja pelkään, että he luulevat minun olevan kokki…saattaa tulla heillekin raskas päivä. Täällä eletään tunti kerrallaan ja yhteys kotiin on pätkivän wlanin varassa. Siperia opettaa.

-

Myöhemmin lauantaina päivällä selvisikin, että menen maanantaina saliin. Sepä se reisille varmaan meneekin, mutta en jaksa stressata. Jos kuitenkin kävisi Garmisch-Partenkirchenissä kaupasta etsimässä sen valkoisen paidan, ettei tarvitse kokkitakki päällä salissa pyöriä. Liekö täälä kaupat vaan sunnuntaisin auki…

Tein tänään vaellusretken Eibseelle. Kävelin vaellusreittejä ehkä n. 5km ja valitsin helpoimman reitin. Paikallisten helppo vaellusreitti ei ole Pohjalaisen helppo vaellusreitti. Voin sanoa, että nousua oli ja jalat sain hapoille. Pääsin kuitenkin kohteeseen ja päätin jo siellä, että tulen junalla tai bussilla pois. Kokeilin junaa. Ostin lippuni virkailijalta englanniksi ja kysyin lähteekö juna A vai B raiteelta. Hän ei osannut vastata. Sanoi vain, että laiturille tulee yksi juna, joten en voi nousta väärään. Noh…lähtöhetkellä oli laiturilla 2 junaa ja luotin sitten omaan maalaisjärkeen ja nousinkin oikeaan junaan. Olisin kai osannut ostaa lipun saksaksikin, mutta kokeilinpa englanniksi. Ensi kerralla ostan kyllä saksaksi.

Kuva vaellusreitin varrelta.

Eibsee.