Viikko 14 – Vapaapäivät ja loppu ekasta työviikosta

7.4. minulla oli vapaapäivä ja sovittuna tapaaminen Garmischiin suomalaisen rouvan kanssa. Olin laittanut Facebookin Suomalaiset Saksassa-ryhmään avunhuutoa ahdingostani ja yllätyksekseni sain aika paljon vastauksia ja tukea. Tämän rouvan kanssa sovittiin tosiaan ihan tärskytkin. Hän kierrätti minua ympäri Garmischia ja kertoi parhaat kenkä- ja vaatekaupat. 4 tuntia höpötimme suomea ja kävimme lounaalla. Tällä tapaamisella oli kyllä yleiseen fiilikseeni tosi iso vaikutus. Sain häneltä hyviä vinkkejä ja suomalaisia kirjoja. Mahtava huomata, että suomalaiset pitävät yhtä ulkomaillakin. Tätä rouvaa lainatakseni: ”Me suomalaiset ollaan parhaita!” :)

Lisäiloa päivään toi ehdottomasti se, että kun huoneen nurkassani olevan ikkunan kaihtimen nostin ylös, niin sain wlanin toimimaan myös huoneeni nurkassa. Nyt ei tarvitse istua niska vääränä vessassa tai mennä respaan soittelemaan. Tästä pystyy mukavasti myös päivystää työpaikkaa, kun tästä näkyy suoraan keittiöön…

"Hyvä" nettiyhteys, parempi mieli.

Näkymä huoneeni kakkaisen ikkunan takaa.

-

Vapaapäivien jälkeen paluu sorvin ääreen. Klo 8 – 11 aamupalabuffetissa ja klo 17 – 22 illallisbuffetissa. Täällä on illallinen sen etukäteen varanneille buffettina ja erikseen on ála carte puoli. Kaikki harjoittelijat ovat buffetissa. Siellä juomat tarjoillaan pöytiin ja ne eivät kuulu buffettiin. Iltatyövuorot menivät käytännössä niin, että ekat 2h odotan asiakkaita, että saisin jotain työtä. En ota asiakkailta juomatilauksia, koska suoraan sanottuna en ymmärrä heitä ja toiseksi, minulla ei ole korttia eikä taitoa lyödä niitä koneelle. Eräskin mies tuli luokseni ja tilasin jonkun juoman mistä minulla ei ollut mitään aavistusta. Tilanteen jälkeen sitten selvitin, että se oli joku paikallinen snapsi. Olen kyllä huomannut, että kun aamiaisella ja illallisella on tullut tilanteita, että asiakkaat ovat tulleet minulta jotain kysymään, niin ymmärrän kysymyksistä 80%. Vastata osaan ehkä 1%:iin. Lisäksi olen kova puhumaan itsekseni, niin olen alkanut mutisemaan jo saksaksi ja kun alan muodostamaan mielessäni lauseita, niin ne alkavat muodostumaan ensiksi saksaksi eikä enää englanniksi. Viikossa on siis tapahtunut jo jotain.

Toinen viikko minun piti olla keittiössä, mutta kamalan säätämisen jälkeen siirsivätkin minut vielä salin puolelle. Tänne on tulossa 60 hengen ryhmä Intiasta ja he puhuvat englantia. Heille on varattu kahdesta ravintolasta omat tilat aamiaiselle ja illalliselle. Heidän kanssaan pitäisi sitten 5 päivää touhuta. Saa nähdä miten se englanti taittuu, kun eilen ravintolassa kävi englantia puhuvia kiinalaisia ja sujuvasti vastailin niille saksaksi…Varmaan tämän viiden päivän jälkeen en puhu taas sanaakaan saksaa.

.

Neljä tuntia myöhemmin….

.

Hyvin taittu lontoo Intian poikaan kans! Tähän astisista työpäivistä paras. Johtui varmaan ainoastaan siitä, että pysty kommunikoimaan. Ymmärsin ja tulin ymmärretyksi. Suomessa näinkin pieni asia olisi itsestäänselvyys. Keittiössä hääräsi ilmeisesti ryhmän omat kokit, jotka toi ruokaa buffettiin. Meitä edustamassa keittiössä oli ”Lucky Luke”, joka oli hälyytetty lomapäivältään paikalle. Hän opasti keittiössä ja kuskasi astioita yms. Salin puolella hääräsinkin sitten minä yksin. Nauratti miten saksalaiset oikein karttoivat sitä tilaa. Muutama kävi kysymässä onko minulla kaikki ok ja sitten lähtivät nopeasti pois. Ihan ehdottomasti parasta oli, että sain syödä myös sitä ruokaa <3 Oulusta muuton jälkeen olen kaivannut sieltä intialaista ruokaa, mutta tänään saamani ruoka oli ehdottomasti parasta intialaista mitä olen koskaan syönyt. Kokit vielä sanoivat, että saan syödä jokaisena päivänä heidän kanssaan. Happy girl. Ehkä nämä seuraavat 5 päivää ei olekaan niin huonoja, vaikka ovatkin hieman pitkiä ja raskaita.