Ensimmäiset työpäivät – ja, ja, ja alles klar, ja, nein, ja….

Maanantaina aamulla aloitin työni kello 9. Salissani oli kanssani 2 muuta työntekijää, joista toinen ei puhunut sanaakaan englantia ja toinen puhui juurikin sen verran, että sai minulle asiat ohjeistettua. Siitäkin olin jo kiitollinen. Keittiöstä ja salista vastaava esimies otti minut käsittelyynsä ensimmäisenä. Sanoi heti kättelyssä, että hän ei aio puhua minulle sanaakaan englantia, että nyt sitten opit sitä saksaa, kun kerta halusit. Lisäksi hän sanoi, että keittiössä häneltä ei kysellä mitään, vaan muilta työntekijöiltä voin sitten kysyä. Tein sen virheen salissa, että kysyin häneltä jotain ja hän heristi minulle sormea. Sen jälkeen en uskaltanutkaan sanoa hänelle muuta kuin ”ja” ja ”nein”.

Aamiainen oli jo käynnissä kun menin saliin ja siellä oli asiakkaita. Saksalaisia tietysti kaikki. Minulle näytettiin mistä pitää huolehtia ja miten homma salissa pyörii. Kahvia ei ollut asiakkaiden itse otettavissa, joten ensikontakti saksalaiseen asiakkaaseen oli se, että joku mies viittelöi minua pöytäänsä ja pyysi kahvia. Lupasin tuoda, mutta kun keittiössä yritin selittää mitä minulta oli pyydetty, niin en saanut työkaveriltani, joka ei puhu sanaakaan saksaa, muuta ohjetta kuin miten kahvinkeittimen hana toimii…sitä piti vääntää. Kysymykseni oli lähinnä se, että kun väännän sitä hanaa niin mihin astiaan se kahvi tiputetaan. Päättelemällä ja hyvällä tuurilla sain sen oikeaan astiaan, mutta myöhemmin ilmeni, että kahvia oli liian vähän. Ei mennyt sekään putkeen. Aamiaisen aikana minulla oli 4 kontaktia asiakkaisiin, joista suurinpiirtein 3 onnistui ja yksi meni väärin, kun vein väärän erikoiskahvin. Senkin asiakas antoi anteeksi, kun olin kuulemma niin kivan näköinen. Niin…kiemurtelin siinä pyydellen anteeksi, sellaisesta kai ne saksalaiset sitten tykkää.

Aamiainen kun oltiin saatu taputeltua, niin valmisteltiin sali lounasta varten. 10 hengen kokousryhmä oli tulossa lounastamaan ja juuri muita siinä ei ollutkaan. Heille oli tehty oma menu eikä ollut buffettia kuten ilmeisesti normaalisti. Auttelin annosten kantamisessa. Kun kokousryhmä oli syötetty, valmisteltiin sali illallista varten. Kuitenkin sitten ulkona ihmiset söivät annoksia, joivat kahvia ja olutta. Minulle jäi tosi epäselväksi tuo klo 11-17 ruokakonsepti, mutta ehkä se selkiytyy.

Päivän hauskin asia oli puolalaisen kollegan kanssa työskenteleminen. Hän tuli puolen päivän maissa töihin ja ihan lopun päivästä pyöritimme ulkona olevia pöytiä. Hän kävi kanssani hotellin menut läpi. Opetin hänelle kolme sanaa suomeksi: perunarösti ja kaksi muuta olivat kirosanoja. Hän hassutteli meidän esimiehen kustannuksella ja sanoikin niin kuvaavasti, että saksalaiset ovat tuollaisia jäykkiä ja me puolalaiset tämmöisiä mukavia. Näiden muutaman päivän perusteella, allekirjoitan.

Päivän päätteeksi henkilöstöpäällikkö vei minut ostoksille Garmisch-Partenkircehiin. Tarkemmin Garmischiin. Firman piikkiin ostettiin 3 kauluspaitaa, housut, liivi ja jopa valkoiset rintsikat piti ostaa. Mutta nyt on. Kyllä nämä täällä minusta huolen pitää.

Saksalainen työminä.

-

Toinen työpäiväni ajoittui klo 9- 17. Heti aamusta oli todella paha mieli ja se mieli pysyi pitkälle päivään. Päivän valopilkku oli, kun sain suomalaisia vieraita käymään hotellilla työpäivän aikana. Teija ja Jouni kävivät ohikulkumatkallaan moikkaamassa. Kävin ensimmäisen järkevän keskustelun viiteen päivään. Jo se helpotti oloa. Aamun työkuviot olivat aamupalalla pöytien tyhjäämistä ja kahvien viemistä pöytiin. Pari tilannetta asiakkaidenkin kanssa, joista yksi meni minulta täysin ohi ja ymmärsin vasta myöhemmin, että asiakas pyysi lusikkaa….hyvää palvelua. Aamiaisen jälkeen valmistelin esimieheni kanssa viikonlopun yksityistilaisuutta. Iltapäivällä tulikin uusi lempparini puolalainen töihin. Tänään oli pilvinen päivä, joten asiakkaita ei ollut terassilla juuri ollenkaan. Muutamat kahvit ja drinksut vein. Tapahtui kuitenkin jotain historiallista, otin ensimmäisen tilaukseni. Saksaksi. Pööpöilin tylsyyksissäni ympäriinsä ja nainen huikkasi minut pihalla luokseen ja pyysi kaksi cappucinoa. Ymmärsin, vastasin ja lähdin tekemään ne. Kun olin vienyt ne pöytään, menin takaisin keittiöön tekemään pientä voiton tanssia. Kokki, joka oli syöttänyt minua pitkin päivää, naurahti. Kokki oli varmaan päivän mittaan nähnyt miten surulliselta näytin ja huikkasi minut aina välillä luokseen ja tyrkkäsi ruokaa minulle. Nälätön Pauliina, iloisempi Pauliina.

Kaksi seuraavaa päivää olisi nyt vapaana. Loppuviikon työvuorot ovatkin mielenkiintoiset, kolme tuntia aamulla ja viisi tuntia illalla. Laittavat minut illallisellekin ja viikonlopun yksityistilaisuuteen. Puolalainen täsmensi minulle asioita tänään. Huonetta varatessaan asiakkaat voivat ilmoittaa ottavatko aamupalan ja illallisen. Illallisella pöydät ovat heille varatut ja ruokailu tapahtuu buffettina. Erikseen ravintolassa on ala carte puoli, jossa voi tilata yksittäisiä annoksia. En oikein nää vielä itseäni illallisella muussa kuin astioiden kerääjänä. Vielä.

Illaksi minut kutsuttiin katsomaan jalkapalloa alakerran baariin. Ilmeisesti mestarien liigaa: Bayern München vs. Benfica. Voisi sitä yrittää sosiaaliseksi muuttua. Muutama olut auttanee.

Nämä ei muuten ole syöneet minun tuomia salmiakkeja K eivät ymmärrä hyvän päälle.

Tätä kuuntelen kun oikein kismittää.

Esim. kuuntelin silloin, kun huomasin, että MTV:n Katsomo ei toimi ulkomailla ja minulla jää katsomatta parin kuukauden salkkarit.