Unelmasta totta

Opiskelen ensimmäistä vuotta restonomiksi ja perusharjoittelupaikan sain Saksan Grainausta, Garmisch-Partenkirchenistä. Olen 28-vuotias ja aikaisemmalta koulutukseltani tradenomi. Aikaisimmissa opinnoissani minulla oli silloiseen 5kk työharjoitteluun valmiina saksalaiseen firmaan CV ja hakemus. Niitä ei koskaan lähetetty. Sitä olen katunut viimeiset 6 vuotta.

Kun muutama vuosi sitten tein päätöksen hakea uudelleen kouluun, heräsi uudelleen ajatus vaihtoon lähtemisestä. Se olisi tehtävä nyt tai ei koskaan. Ensimmäisen pitemmän harjoittelun ajankohta olikin sitten tämä ensimmäisen vuoden kevät. Opettajat hätyyttelivät jo syyslukukauden loppupuolella, että harjoittelupaikka tulisi olla tiedossa joulukuussa. Ajattelin lähteä kokeilemaan onneani ja hakea Saksaan. Ongelma oli siinä, että en tiennyt oikein mitä ravintolaa olisin lähestynyt. Lähdin ajattelemaan sitten sen kautta, että missä olisi mukava olla. Kun ne eivät tuottaneet tulosta, järkeistin hakua turistikeskeisiin paikkoihin. Koska en tiennyt ravintoloita niiltä kulmilta, etsin niitä vain härskisti TripAdvisorin kautta.

Tässä hieman prosessin aikajanaa: 

24.11.2015 hakemus ja CV lähettelyvalmiina 

Marras-joulukuussa 2 hakemusta Saksan Hard Rock Cafeihin (heiltä ei ikinä tullut vastauksia) 

31.12.2015 laitoin 10 hakemusta Müncheniin (yhdestä vastattiin ja lähetin kaikki todistukseni heille, mutta he eivät pystyneet tuohon ajankohtaan ottamaan harjoittelijaa) 

10.1.2016 laitoin 10 hakemusta Garmisch-Partenkircheniin (täältä sitten tärppäsikin…) 

Sentido Berghotel Hammersbach. Heiltä tuli soittopyyntö 13.1.2016. Soitin seuraavana päivänä. Kielimuuri oli melkoinen, mutta puhelu päättyi siihen, että minulle sanottiin tervetuloa meille työharjoitteluun. Sitten alkoikin paperirumba.
Eniten ongelmia tuotti paperiasiat. Heille piti toimittaa opiskelijatodistus, vakuutuksista todistukset ja selvitys tuista mitä saan. Keräilin papereita kasaan ja lähetin sähköpostilla Saksaan. 22.1.2016 toinen puhelu Saksaan mikä tuntui vaan sekoittavan tilannetta enemmän.

7.3.2016 minulla oli vasta työharjoittelusopimus kaikkine allekirjoituksineen sähköpostissa ja pääsin varailemaan lentoja ja hakemaan Erasmus-tukea. Lähtö oli 1.4.2016, joten aikaa oli alle kuukausi. Aika viime tinkaan jäi. Sitten alkoikin armoton Saksan kielen kertaus ja spessukiitosterkut meidän koulun saksan opettajalle Tuulalle, että otti minut mukaan käynnissä oleviin kursseihin. Niistä oli paljon hyötyä, koska en ollut 5 vuoteen Saksaa käyttänyt missään yhteydessä sanaakaan. Toiset spessukiitokset englannin opettajalle Erjalle, joka kokosi englanniksi kattavan paketin opiskelumateriaalia. 

Henkistä valmistautumistakin oli ankarasti. Suomeen jäi kuitenkin rakas ukko ja Aatto-koira. Matkaan valmistautumista ei helpottanut yhtään VR, joka kyhäsi lakon pystyyn juuri sille päivälle, kun minun oli tarkoitus junailla Helsinkiin yöksi. Seuraavana aamuna lähti lento Müncheniin. Onnibussi alle ja matka-aikaan pidennystä 2 tuntia. Meillä oli vielä lähtöpäivänä muutto käynnissä, joten hommia oli. Mutta kuten ukkoni sanoisi: ”Se on elämää se!”

Nämä jäi Suomeen :(